Vähän ostoksia, muutamat pelit messuilla ja enemmän pelailua kämpillä. En ole varmaan koskaan pelannut yhtä monta peliä messuilla kuin tänä vuonna tähän mennessä ja lauantain agendassa on runsaasti pelailua.
Käse Würfeln kuulosti kivalta mutta todellisuus oli hieman toinen. Tämä peli kestää auttamattomasti liian pitkään ollakseen hauska. Pelin päättymiseen tarvittavien korttipinojen pienentäminen varmaan auttaisi asiaa mutta enpä tiedä muuttuuko tilanne silti oleellisesti mukavammaksi. Pettymys.
CV on peli, josta en ollut kuullut ennen tapahtumaa yhtään mitään. Touko oli kuitenkin kiinnostunut pelistä ja niinpä saimme sen pöytään pelattavaksi. Tässä pelissä tarkoituksena oli noppien avulla hankkia parhaat kortit henkilökohtaiseen koko eliniän mittaiseen CV:hen. Konsepti on todella kiinnostava ja pelikin oli viihdyttävä, joskin ei missään nimessä puutteeton.
Alliances on toinen peli, jonka olemassa olosta en tiennyt mitään mutta Janne tuon jostain messujen uumenista kaivoi esiin. Tikkipeli, jonka slogan on rattoisasti “world domination trick taking game”. Kauhea peli ja maailman valloittaminen jäi yhteen kolmasosaan koko pelistä, kun päätimme, että parempiakin pelejä varmaan on tarjolla pelattavaksi. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että tikkimekaniikalla yritetään tehdä jotain uutta. Valitettavasti tämä ei vaan toiminut ollenkaan.
Packet Row sattui olemaan vapaana pelattavissa White Goblinin ständillä ja tartuimme mahdollisuuteen vaikka kukaan ei pelistä mitään tiennytkään. Kävi tuuri sillä peli oli erinomaisen viihdyttävä, elegantti europeli, jossa yksinkertaiset mekaniikat löivät kättä mukavan teeman ja suht ripeästi etenevän pelin kanssa. Kolme pelaajaa tuntui juuri oikealta määrältä pelaamaan peliä ja veikkaan, että enempien pelaajien kanssa peli saattaa venähtää vähän turhan pitkäksi.
Pasha oli herättänyt jonkinlaista kiinnostusta etukäteen mutta en ollut lukenut sääntöjä kuitenkaan. Tällä kertaa siitä ei ollut haittaa sillä pelin säännöt ovat lyhyet ja helpot ymmärtää, kuten peli itsekin on. Pelissä on jännä pistemekaniikka ja tuhdit nopat, joille myös löytyy mielenkiintoinen käyttötarkoitus. 20 euron hintaan tämä on erinomainen hankinta oikeastaan mihin tahansa kotiin sekä perheille että pelaajille.
Potato Man on Zochin tikkipeli, joka julkaistiin Nürnbergissä ja jota olen yrittänyt löytää käsiini siitä saakka. Nyt minulla on peli ja päätimme aloittaa pelipäivän kämpillä vähän kevyemmin. Potato Man osoittautui hyväksi tikkipeliksi, joka sopii todennäköisesti kevyestä ulkoasustaan huolimatta enemmän tikkipelejä enemmän pelanneille pelaajille. Tämä ei mittäin ollut ihan helpoin tikkipeli vaikka säännöt toki noin periaatteessa helpot ovatkin.
S-Evolution oli illan seuraava tikkipeli ja tässä oli ennen messuja tehdyn skauttauksen perusteella enemmän lihaa kuin edellisessä pelissä. Lihaa todella oli enemmän ja todella epäselvästi kirjoitetut säännöt vaikeuttivat pelin sisään pääsemistä merkittävästi. Uutta pelikertaa tarvitaan, että voin antaa lopullisen tuomion pelistä mutta ensireaktio on, että eipä tämäkään kyllä yllä kovin korkealle tikkipelikategoriassa.
Mogel Motte oli illan piristys sillä naurussa oli pitämistä, kun yritimme vuoron perään muiluttaa kortteja pöydän alle kädestä. Kyseessä siis peli, jossa tarkoitus päästä korteista eroon ja niitä saa tiputella yksi kerrallaan pöydän alle kunhan vahtivuorossa oleva pelaaja ei sitä huomaa. Lisäksi pelissä on useampi erikoiskortti, jotka luovat sopivasti hämmennystä peliin. Ihan toimiva pieni peli mutta ei tätä nyt kyllä ihan jatkuvasti viitsi pelata.
Parade päätti illan ja Z-Manin uusi julkaisu on kyllä todella upea. Pelihän on myös rautaa eli siinä mielessä se ansaitseekin korean laatikon ja kauniit kortit.
Nyt onkin sitten kiire jo messuille. Lisää raporttia tästä päivästä seuraa myöhemmin.