Takana miellyttävä ensimmäinen päivä Essenissä ja jonkin verran saimme pelejäkin pelattua:
Love Letter oli mukava kantaa mukana matkassa ja on toki erinomainen peli myös.
Qwixx toimi myös matkapelinä ja tämäkin on oikein toimiva pieni noppapeli.
Copie Colle, jonka Touko osti alennusmyynnistä muutamalla eurolla. Aivan hirveää paskaa oli tämä peli, jossa yritetään muistella kenellä on minkäkinlainen kortti kädessä ja vältellä miinuspisteitä kiukulla. Ei varsinaisesti mikään ihme, että löytyi alelaarista.
Going, Going, GONE! oli sattumalta odottamassa meitä, kun kävelimme ohi ja tartuimme tilaisuuteen. Luin säännöt jo ennen messuja ja olin kiinnostunut samanaikaisesta huutokaupasta, jota tässä pelissä harjoitetaan. Tarvoitteena pelissä on arvokkaimmat setit siten, että huutokaupan on samanaikaisesti viisi kohdetta ja seitsemän korttia. Kaikki bidailevat samanaikaisesti kaikista kohteista ja eniten pidannut saa pitää kohteen. Vänkä peli, joka oli varsin viihdyttäväkin vaikka kontrollia tekemiseen ei nyt varsinaisesti ollut nimeksikään.
Der verzauberte Turm eli Kinderspiel des Jahres voittaja tältä vuodelta, joka on moninpeliksi naamioitu kaksinpeli. Pelissä ilkeä noita ja ritari yrittävät ehtiä avaimelle, jolla pääsee kokeilemaan yhtä kuudesta kirotusta ovesta torniin, jossa neitsyt odottaa. Noita tietää missä avain on mutta aloittaa matkan huomattavasti kauempaa kuin ritari, joka ei tiedä mistä avain löytyy. Ei huono lastenpeli mutta ei nyt varsinaisesti mikään hittikään. Eniten tässä ehkä ärsytti se, että noitaa liikuttaa yksi pelaaja ja ritaria kaikki muut yhdessä eli käytännössä peli on kahdelle pelaajalle.
Speed Cups Amigon uutuuksista oli nopeuspeli, jossa kupit pitää saada nopeiten oikeaan järjestykseen. Ei mitään uutta taivaan alla mutta ihan toimiva peli toki kyllä.
Black Spy on Alan Moonin vuonna 1981 suunnittelema tikkipeli, josta puskettiin ulos uusintapainos. Viisi väriä, joista musta on käytännössä miinusväri, pitää tunnustaa maata tai pelata saman numeroinen kortti kuin millä ajettiin ja kaveria pääsee tässä pelissä löymään oikein urakalla. Saman henkinen kuin Sticheln ja muut ikävät tikkipelit ja mekaniikka, jossa voit valita seuraatko maata vai väistätkö samalla numerolla on erinomainen. Rautainen tikkipeli!
Fünf Gurgen puolestaan on Friedmann Friesen uusi tikkipeli, jossa pelaajat yrittävät välttää seitsemättä eli viimeistä tikkiä, jonka voittanut saa itselleen kurkkuja. Mukana vain yksi maa ja pelata saa samaa tai suurempaa numeroa tai pienimmän kortin kädestä. Käytännössä peli pelaa valtaosan ajasta itseään eli päätöksiä ei juurikaan pääse tekemään. Lisäksi peli päättyy, kun jäljellä on vain yksi pelaaja ja pelaajien eliminoituminen hidastaa uusien pelaajien eliminoitumista mikä johtaa aivan turhan pitkiin peleihin. Ei kovin vahva esitys suunnittelijalta, jolla on oikeasti hyväkin tikkipeli CV:ssä.
Coup oli ihan viihdyttävä bluffailupeli, jossa tavoitteena on olla viimeinen pelaaja pelissä mukana. Jokaisella on kaksi roolihahmoa pelin alussa, joita käyttämällä pääse tekemään toimintoja. Bluffata voi ja siten tehdä muitakin kuin roolin mukaisia toimintoja mutta tällöin muut pelaajat voivat epäillessään tappa sinulta hahmon pois (tai tapattaa omansa, jos epäily menee väärin). Seitsemällä rahalla saa listiä yhden hahmon toiselta pelaajalta ja peli tosiaan päättyy, kun jäljellä on vain yhden pelaajan hahmo(t).
Mielenkiintoinen ensimmäinen päivä, johon sisältyi paljon pieniä pelejä. Ehkä tänään saadaan aikaiseksi muutama vähän raskaampikin peli, jottei messut mene ihan pelkäksi kortin läpsimiseksi.